Moni on kuullut puhuttavan ihmisen ympärillä olevasta ”energiasta” tai säteilystä. Henkisissä perinteissä auralla tarkoitetaan kehoa ympäröivää energiakenttää, jonka ajatellaan heijastavan ihmisen tunteita, ajatuksia ja henkistä tilaa. Kyseessä on vanha ja monissa kulttuureissa esiintyvä käsite – ei kuitenkaan tieteellisesti osoitettu ilmiö.
Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä auralla tarkoitetaan, mistä käsite on peräisin, mitä auran värien ajatellaan symboloivan ja mitä tiede aiheesta sanoo. Aihetta lähestytään kulttuurisena ja henkisenä perinteenä, jota voi tarkastella kiinnostuksen ja itsereflektion näkökulmasta. Aihe liittyy laajempaan henkisyyden ja ennustamisen perinteeseen, jota käsitellään myös numerologiaa käsittelevillä sivuilla.
Auran määritelmä ja historialliset juuret
Auran idea tunnetaan lähes kaikissa kulttuureissa. Historiallisesti pyhimysten ja jumaluuksien ympärille maalatut sädekehät (halot) eri uskonnoissa ovat varhaisia kuvauksia tästä ajatuksesta. Idän filosofioissa ja perinteisessä intialaisessa ajattelussa aura yhdistetään elämänenergiaan eli pranaan, jonka ajatellaan virtaavan kehon energiakeskusten eli chakrojen kautta.
Nykyaikaisessa henkisessä keskustelussa aura kuvataan usein eräänlaisena tietoisuuden jatkeena tai suojakuorena ihmisen ja ympäristön välillä. On hyvä pitää mielessä, että kyse on henkisestä ja kulttuurisesta käsitteestä: auran olemassaoloa ei ole voitu tieteellisesti todentaa, vaikka se on monille merkityksellinen osa omaa maailmankuvaa.
Mitä tiede sanoo aurasta?
Auran ympärillä käydään usein keskustelua tieteen ja henkisyyden rajapinnassa, ja tässä on syytä olla tarkkana kahden eri asian erottamisessa. On totta, että keho tuottaa mitattavia sähköisiä ilmiöitä: hermosto ja sydän synnyttävät heikkoja sähkövirtoja, joita voidaan mitata esimerkiksi EKG- ja EEG-laitteilla. Tämä on tieteellinen tosiasia.
Tästä on kuitenkin eri asia väittää, että ihmisen ympärillä olisi värillinen, henkistä tilaa heijastava energiakenttä, jonka herkät ihmiset voisivat nähdä. Tälle ei ole tieteellistä näyttöä. 1900-luvulla kehitettyä Kirlian-valokuvausta on toisinaan esitetty ”todisteena” aurasta, mutta tiedeyhteisö selittää menetelmän tuottamat valokehät kosteudella, paineella ja sähkövirralla – ei elämänvoimalla. Kun tutkittavia on testattu valvotuissa olosuhteissa, auran näkemistä ei ole kyetty osoittamaan todeksi. Aura on siis parhaiten ymmärrettävissä henkisenä ja symbolisena käsitteenä, ei fysikaalisena ilmiönä.
Auran värit ja niiden symboliikka
Yksi auran kiehtovimmista puolista henkisessä perinteessä on siihen liitetty värisymboliikka. Ajatuksena on, että eri värit heijastaisivat ihmisen persoonallisuutta, tunnetiloja ja senhetkistä elämäntilannetta. Perinteen mukaan värit myös vaihtelevat mielialan mukaan, mutta ihmisellä olisi silti yksi tai kaksi hallitsevaa perusväriä.
Nämä tulkinnat ovat symbolisia ja vaihtelevat lähteestä riippuen – niitä ei kannata pitää mitattavina tosiasioina. Monille värisymboliikka toimii pikemminkin itsereflektion apuvälineenä: tapana pohtia omia tunteita ja luonteenpiirteitä värien kautta. Esimerkiksi lämpimät sävyt (punainen, keltainen) yhdistetään perinteessä toiminnallisuuteen ja tahtoon, kylmemmät sävyt (sininen, violetti) taas rauhaan, myötätuntoon ja henkisyyteen.
Auran ”näkeminen” ja aistiminen
Henkisessä perinteessä ajatellaan, että auran näkeminen on taito, jota voi harjoitella rentouttamalla katseen niin sanotuksi pehmeäksi katseeksi. Tyypillinen harjoitus on katsoa oman käden tai toisen ihmisen ääriviivoja hämärässä, neutraalia taustaa vasten, jolloin monet kertovat havaitsevansa hennon valoisan usvan ääriviivojen ympärillä.
Tälle ilmiölle on kuitenkin arkinen selitys. Kun katsetta pidetään pitkään paikallaan ja katsotaan kohteen ohi, silmässä syntyy jälkikuvia ja reunakontrasti-ilmiöitä, jotka saavat ääriviivat näyttämään ”hehkuvilta”. Kyse on näköaistin ominaisuudesta, ei kehon ympärillä olevasta energiasta. Harjoitusta voi silti tehdä kiinnostuksesta ja rentoutumisen vuoksi – kunhan pitää mielessä, mistä havainnossa todennäköisesti on kyse.
Auran puhdistus ja suojaaminen henkisenä käytäntönä
Henkisyyden piirissä puhutaan usein auran puhdistamisesta ja suojaamisesta. Näihin liittyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi suolakylvyt, salvian savustus (smudging), meditaatio ja visualisointiharjoitukset, joissa kuvitellaan valon huuhtovan energiakentän puhtaaksi. Monille nämä rituaalit tuovat rauhoittavan ja jäsentävän hetken arkeen.
On hyödyllistä huomata, että vaikka näiden käytäntöjen taustalla oleva ”energiaselitys” ei ole tieteellinen, itse toiminta voi tuntua hyvältä ihan tavallisista syistä: hetki rauhoittumista, syvään hengittäminen, meditaatio ja luonnossa oleskelu vähentävät stressiä ja parantavat monien mielialaa. Rituaalin arvo voi siis olla aidosti rentouttava, vaikka auraa ei tarkasteltaisikaan kirjaimellisena energiakenttänä.
Herkkyys ja ”ohut aura”
Henkisessä perinteessä puhutaan joskus ”ohuesta aurasta” ihmisillä, jotka kokevat ympäristön ärsykkeet ja toisten tunteet voimakkaasti. Tässä on syytä erottaa kaksi asiaa toisistaan. Erityisherkkyys (HSP, highly sensitive person) on psykologiassa kuvattu temperamenttipiirre, jossa ihminen käsittelee aistiärsykkeitä ja tunteita tavallista syvemmin. Se on psykologinen käsite, jolla ei ole tekemistä auran kanssa.
Jos siis tunnistat itsesi herkäksi ja kuormitut helposti hälyisissä tai jännitteisissä ympäristöissä, kyse on todennäköisesti temperamentista ja hermoston tavasta käsitellä ärsykkeitä – ei ”ohuesta energiakentästä”. Herkkyyteen liittyvät samat hyvät keinot riippumatta selitysmallista: riittävä lepo, tauot, rajojen asettaminen ja omien voimavarojen kunnioittaminen.
Yhteenveto
Aura on vanha ja monissa kulttuureissa esiintyvä henkinen käsite, jolla tarkoitetaan kehoa ympäröivää energiakenttää ja johon liitetään rikas värisymboliikka. Se on monille merkityksellinen osa omaa maailmankuvaa ja itsereflektiota, ja siihen liittyvät rauhoittavat käytännöt voivat tuoda hyvää oloa arkeen.
Samalla on tärkeää muistaa, että auran olemassaoloa ei ole tieteellisesti osoitettu, eikä sen ”lukemista” kannata käyttää terveyden arvioimiseen. Auraa voi tarkastella kiinnostavana kulttuurisena ja henkisenä perinteenä, mutta jos sinulla on huolta terveydestäsi tai fyysisiä oireita, oikea taho on aina lääkäri tai terveydenhuollon ammattilainen.
Huomio: Tämä artikkeli käsittelee auraa kulttuurisena ja henkisenä käsitteenä. Se ei ole terveyteen liittyvää tietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Jos sinulla on fyysisiä oireita tai huolta terveydestäsi, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä ihmisen aura on?
Aura on henkinen ja kulttuurinen käsite: kehoa ympäröivä energiakenttä, jonka ajatellaan perinteessä heijastavan ihmisen tunteita ja henkistä tilaa. Sen olemassaoloa ei ole tieteellisesti osoitettu.
Onko aura tieteellisesti todistettu?
Ei. Keho tuottaa mitattavia sähköisiä ilmiöitä (esim. EKG, EEG), mutta värillistä, henkistä tilaa heijastavaa auraa ei ole voitu tieteellisesti osoittaa. Kirlian-valokuvaus selittyy kosteudella, paineella ja sähköllä.
Voiko kuka tahansa oppia näkemään auran?
Henkisessä perinteessä auran näkemistä pidetään harjoiteltavana taitona. Ilmiö, jonka ihmiset havaitsevat, selittyy kuitenkin todennäköisesti näköaistin jälkikuvilla ja reunakontrastilla, ei kehon energiakentällä.
Mitä auran värien ajatellaan kertovan?
Perinteen mukaan värit heijastavat luonnetta ja tunnetiloja – lämpimät sävyt toiminnallisuutta, kylmät sävyt rauhaa ja henkisyyttä. Tulkinnat ovat symbolisia ja vaihtelevat lähteestä riippuen.
Voiko auraa käyttää terveyden arviointiin?
Ei. Auran ”lukemista” ei tule käyttää sairauksien tunnistamiseen tai terveyden arviointiin. Jos sinulla on oireita tai huolta terveydestäsi, käänny lääkärin puoleen.
Mitä tarkoittaa ”herkkä” tai ”ohut” aura?
Henkisessä perinteessä sillä viitataan ihmiseen, joka kokee ärsykkeet voimakkaasti. Psykologiassa vastaava piirre on erityisherkkyys (HSP), joka on temperamenttiin liittyvä ominaisuus – ei energiakenttään liittyvä.
